Uutiset

8.1.18 Toteutuneita unelmia

Yksi tiivis koiraharrastusvuosi on jälleen takana ja vaikka uuttakin kerrottavaa olisi vaikka kuinka, on ehkä paikallaan vetää yhteen vuosi 2017. Vuosi oli varsinaista tulosten ilotulitusta ja mukaan mahtui suuri joukko pitkään mielen taka-alalla muhineita unelmia, joita ei koskaan oikein kehdannut sanoa ääneen.

Teddy-veteraanin kesä kaikkine upeine saavutuksineen oli enemmän kuin olisin osannut vanhalta herralta ikinä odottaa. Kuin kirsikkana kakun päälle tuli vielä Ilmajoen SM-koe. Karsinnassa Teddy teki mielestäni yhden elämänsä parhaista suorituksista, joka palkittiin karsinnan kolmossijalla ja finaalipaikalla. Vaikka itse finaalissa mitali jäikin parin pisteen päähän, oli finaalin neljäs sija upea suoritus kokeneelta koiralta.

Ginin saavutuksista eniten arvostan ehdottomasti syksyllä saavutettua agility-sertiä. Jazzin, Teddyn ja Felixin kanssa sellaista on metsästetty monta vuotta ja jotenkin itseltä jo usko loppui, että sellaiseen edes kykenisimme. Niin vain pikkupunainen sertin kuitenkin nappasi. Toki tuossakin oli tähdet kohdillaan ja onni suosi tällä kertaa meitä, mutta saavutus se on silti. Lisäksi Gini keräsi lähes kaikki SM-nollat viime vuoden puolella, viimeinenkin saatiin hankittua heti vuoden vaihduttua, joten lisää unelmia toteutunee jo ensi kesänä jos SM-kisoissa startataan.

Alkaneen vuoden tavoitteita en tällaisen menestysvuoden jälkeen edes aio ruveta pohtimaan. Otetaan vastaan se mitä tulee ja mennään päivä kerrallaan. Monenlaista uutista tulevalle vuodelle olisi, mutta taaperon sormet hapuilevat tietokoneen näppäimiä liian innokkaasti ja lienee aika siirtyä iltapuuhiin.

11.9.17 Veteraani vauhdissa

Syksy on täällä. Meille se tarkoittaa sieniretkiä, pihan valmistelua talveen, töihin paluuta ja tietenkin mejäkauden huipennusta. Elokuun alussa Rasmus siirtyi kotihoidosta päivähoitoon, Seipon päiväkodin Nuppujen ryhmään. Vanhemmat taisivat jännittää hoitopaikkaan siirtymistä enemmän kuin jälkikasvu, sillä Rasmus otti uuden tilanteen haltuun kuten aina ennenkin, rennosti. Vaikka pikkumies ei ole aiemmin juuri muita lapsia tavannut, hän sopeutui joukkoon nopeasti ja ilman ongelmia. Tällaisissa tilanteissa on ihanaa, kun lapsi ei vierasta eikä ole millään tavoin ujo tai arka. Käytännössä kaikki aamut ovat sujuneet ilman itkuja eivätkä edes perinteiset päiväkotipöpöt ole meille löytäneet. Koko muu perhe isovanhempia myöten on kyllä saanut osansa syksyn taudeista mutta Rasmus vain porskuttaa.

Koiraharrastusten osalta syksy on aina varattu pääasiassa jäljestykseen. Novascotiannoutajien rotumestaruus elokuun alussa aloittaa aina arvokokeet ja pian sen jälkeen seuraa Keski-Suomen piirinmestaruuskoe. Teddyn paikka Tollerimejän mestaruusluokassa oli tietysti selvä edellisvuoden mestaruuden takia ja pm-kokeen karsintapisteet saatiin kasaan jo aikaisin keväällä, joten veteraanin vuoksi ei tarvinnut jännittää. Ginillä sen sijaan tilanne oli molempien kokeiden suhteen auki viimeiseen mahdolliseen päivään asti. Ikävä kyllä nuoremman punanenän kohtalona oli jäädä Tollerimestaruudessa toiselle varasijalle. Pm-kokeen karsinta meni vieläkin tiukemmalle, Gini jäi kokeen ulkopuolelle tasapistein viimeisen mukaan päässeen koirakon kanssa eikä kolikonheitossa käynyt tuuri.

Tollerimestaruus ratkottiin jälleen Virroilla. Mestaruuden paras kolmikko oli jo kolmatta vuotta peräkkäin sama: veljekset Teddy ja Zico sekä näiden siskonpoika Neepu. Teddyllä on taskussa jo kolme mestaruutta mutta Zico ja Neepu jahtasivat kumpikin ensimmäistään. Varsinkin Zico on ollut mestaruusluokan kestomenestyjä, jota itse mestaruus on vältellyt jo useita vuosia. Uskoisin, että lähes jokainen paikallaolija, itseni mukaanlukien, hiljaisesti toivoi Zicolle voittoa. Kun palkintojenjaossa jäljellä olivat enää Zico ja Teddy, koko sali hiljeni. Olen ollut mukana monissa arvokokeissa mutta sellaista tunnelmaa ja aplodien määrää, joka Zicon voitosta lopulta aiheutui, en muista kokeneeni missään. Tippa oli linssissä monella muullakin kuin ohjaajalla itsellään kun Janne ja Zico viimein saivat palkinnon vuosien työstä. Tällä kertaa piste-erokin oli selvä, Zico vei voiton 49 pisteellä ja Teddy saalisti kasaan vain 46 pojoa. Mestaruuden ulkopuolisen VOI-luokan voittaja oli myös melkoinen yllätys, Gini-pikkuinen nappasi parhaat pisteet monien muiden kovien koirien joukossa. Tuskin paremmin olisi voinut syksyn arvokoeurakka siis alkaa.

Oma kennelkerhomme oli tänä vuonna vastuussa Keski-Suomen piirinmestaruuskokeen järjestelyistä. Mestaruuden ohella kokeessa oli kaksi muutakin tuomariryhmää ja kun ilmoittautuneissa koirakoissa oli vain yksi AVO-koirakko, jouduimme ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset maastot ja vielä viimeisellä viikolla käveltiin pari uuttakin jälkeä koetta varten. Onneksi vara-maastojakin riitti, sillä vielä jälkiä tehdessä yksi pm-ryhmän jälki jouduttiin vaihtamaan hakkuiden takia toiseen. Lauantaina taivaalta tuli vettä riittämiin, ja sunnuntainakin muutama kuuronpoikanen kasteli osallistujia, joten olosuhteet olivat koirille haastavat. Osalle jäljistä olivat hirvet löytäneet ja kanalintuja pöllähteli lentoon myös. Kaikesta huolimatta kokeneet pm-ryhmän koirat tekivät upeita tuloksia. Neljäs ja kolmas sija irtosivat 48 pisteellä ja sen jälkeen olivatkin jäljellä enää Teddy ja karkeakarvainen mäyräkoira Hippu. Itselläni oli onni olla noilla kummallakin jäljellä mukana, Teddyllä tietty narun päässä ja Hipulle oppaana, joten tiesin, että kisa on tiukka ja tuomarilla on riittänyt pohdittavaa mestaria valitessa. Ylituomari Heikki Pirhonenkin myönsi, että viimeisen suorituksen jälkeen oli pitänyt istua alas asiaa miettimään, mutta lopulta valinta oli kuitenkin ollut selkeä; hopealle jäänyt koira teki yhden ylimääräisen lenkin yhdellä kulmalla. Tässä kohtaa itse jo tiesin, miten kävi: Teddy voitti piirinmestaruuden kolmannen kerran urallaan!

Mejäkausi 2017 on siis veteraani-ikään ehtineeltä Teddyltä ollut jo nyt upean menestyksekäs. Ainakin kaksi koetta on kuitenkin vielä edessä, sillä pisteemme riittivät myös noutajien avoimeen mestaruuteen ja tietysti pm-kulta avasi paikan SM-kokeeseen Ilmajoelle. Teddy on päässyt kaksi kertaa aiemmin SM-karsintaan mutta kummallakaan kerralle emme ole ihan parastamme pystyneet siellä tekemään. Toivottavasti tällä kertaa meillä olisi tuurit matkassa.

Elokuussa ehdittiin käydä myös yhdessä ryhmänäyttelyssä Seinäjoella. Gini oli ilmoitettu käyttöluokkaan ja Teddy veteraaneihin. Teddy täytti heinäkuun lopulla 10 vuotta, joten vanhus pääsi mukaan ilmaiseksi. Edellisestä kehäesiintymisestä oli vanhalla herralla ehtinyt vierähtää yli seitsemän vuotta, joten oli hauska kokeilla, mitä veteraanille nykyisin sanotaan. Gini oli heikossa karvassa, mutta sai siitä huolimatta hyvän arvostelun ja kehuja esiintymisestä, siitä kiitos Koivulan Tiinalle, joka antoi meille hyödyllisiä vinkkejä Tollerimejän väliajalla. Teddy sen sijaan antoi palaa innolla kun kerrankin mukaan pääsi. Vaikka vanhus on aina inhonnut esiintymistä, tällä kertaa näytti kuin toinen olisi jopa nauttinut. Tuomari ei ollut uskoa korviaan kysyttyään Teddyn ikää, ja eihän tuosta kovin helposti kymppivuotias tulekaan mieleen. Saimme komean arvostelun ja kaiken lisäksi sekä ROP että VET-ROP-ruusukkeet. Tähän taitaa olla hyvä päättää vanhuksen näyttelyura, ellei sitten joskus vielä ilmainen startti houkuttele.

28.6.17 FI JVA!!!!!

Vaikka säätilasta ei ihan äkkiä uskoisi, sitä ollaan jo reippaasti kesäloman puolella. Koko kevät on ollut viileä, tai suorastaan kylmä eikä helteistä ole vielä tietoakaan. Koiraharrastuksia kylmä keli ei tietysti haittaa mutta lomalaista se vähän masentaa. Ville piti kolmen viikon lomansa heti kesäkuun alussa, joten hän ei päässyt nauttimaan rantakeleistä. En tosin tiedä pääsikö hän edes paljon lomailemaan, rakensimme nimittäin viikot pihaan patiota ja viikonloput rehkimme pääosin mejäkokeissa.

Ginin ja Teddyn kesän aloitus on ollut kaikin puolin mahtava! Teddy on aloittanut jäljestyskauden rytinällä ja kerännyt jo kasaan sellaisen pistesaaliin, että paikka pm-kokeessa pitäisi olla selviö ja jopa noutajien mestaruuteen meillä on hyvät mahdollisuudet. Rotumestaruuteen Teddy tietysti pääsee puolustavana mestarina. Muutenkin vanhin herra on ikäisekseen hyvässä vedossa, kroppa toimii paremmin kuin vuosiin ja mieliala on korkealla. Häntä heiluen touhutaan mukana kaikessa mihin vain mukaan pääsee.

Gini on myös kunnostautunut mejäkokeissa. Heti kevään ensimmäisestä kokeesta tuli ykkönen ja pian perään toinen, joten nuorta herraa sopii nyt tituleerata jälkivalioksi! Teimme Ginin kohdalla ohjaajan vaihdoksen ja jatkossa jälkinarun perässä roikkuukin Ville. Syystä tai toisesta Gini tuntuu jäljestävän paremmin isännän kanssa, joten kokeillaan nyt näin. Ehkä ikä ja kokemus tuovat varmuutta sen verran, että jossakin vaiheessa saan taas koirani takaisin ;) Ville tietysti nauttii tilanteesta, kun hänkin pitkästä aikaa pääsee ohjaamaan koiraa. Ginin valioituminen ei olisi voinut osua paremmalle päivämäärälle, sillä edellisyönä syntyivät Toihan On-kenneliin Ginin ja Huldan yhdeksän pientä pentua. Gini siis järjesti pienille sopivasti syntymäpäivälahjan. Valitettavasti yksi pennuista oli kovin pieni eikä jaksanut taistella kuin pari päivää mutta muut kahdeksan kasvavat vauhdilla ja lähentelevät jo viiden viikon ikää. Tarkoitus olisi käydä katsomassa pentuja vielä ennen luovutusikää, joten onneksi kaikille on jo hyvät kodit tiedossa. Muuten saattaisi pian pentukuume iskeä.

20.4.17 Flunssaista touhua

Näköjään sitä tarvitaan sairausloma, jotta saan kotisivuja päivitettyä :) Meillä jyllää tehokas flunssa-kuume-yhdistelmä, joka kaatoi petiin ensin minun vanhempani, sitten Villen ja nyt viimeisenä uhrina sitten minut. Ainoa, joka tässä taloudessa edelleen porskuttaa terveenä on tuo kuulemma kovin infektioherkkä keskoslapsi, johon ei tunnu tarttuvan mikään pöpö :) Toisaalta, jos on pakko jonkun sairastaa niin ehkä mieluummin näin päin.

Nelijalkaiset eivät paljon isäntäväen sairastelusta piittaa. Onneksi kuumeilu iski juuri sopivasti ennen mejäkauden alkua, eikä muitakaan kisoja osunut juuri tähän taudin ajalle. Pääsiäisen alkajaisiksi kävimme kahden nuorimman kanssa agikisoissa Jyväskylässä. Felixillä on meneillään kontaktien korjausprosessi, joten Ville starttasi vain kahdelle hyppyradalle. Itse kokeilin ensimmäistä kertaa Ginillä neljän radan kisaa. Arvelin, ettei nuori poika vielä jaksa keskittyä kolmea rataa enempää mutta niin vain Gini nykäisi neljä ihan kunnollista suoritusta. Kolmannelle radalle lähtiessä kierrokset nousivat hiukan liikaa ja keinun jarrutus unohtui, joten uusin sen ja siitä hylky. Kumpikin koirista onnistui kuitenkin saamaan kisoista yhden nollatuloksen ja molemmat ehtivät hienosti ihanneaikoihin. Varsinkin Ginin nopeus on kasvanut harjoittelun myötä ja nyt etenemät ovat jo yli neljä metriä sekunnissa. Paljon on vielä kehitettävää mutta hyvältä näyttää jo nyt.

Gini on kunnostautunut myös jalostusrintamalla. Gildan kaksi pentua ovat jo luovutusikäisiä ja kasvattajansa mukaan varsinaisia hurmureita kumpikin. Molemmat on jo rekisteröity ja eläinlääkärin toimesta terveiksi todettu. Näille kahdelle on toivottavasti tulossa myös pienempiä sisaruksia toukokuun loppupuolella. Ginillä kävi noin kuukausi sitten kylässä ihastuttava Hulda-neiti emäntänsä Kristan kanssa ja pian selviää, onko rakkauden hedelmiä tulossa. Ainakin astutukset olivat erittäin helppoja ja nopeita, siinä ei montaa minuuttia hurahtanut ennen kuin päästiin tositoimiin. Toivomme tietenkin montaa hienoa ja tervettä pikkuista syntyväksi mutta odotellaan nyt ensin rauhassa ultran tuloksia.

Jäljestyskausi on taas ihan ovella. Ensimmäiset ilmoittautumiset ovat lähteneet ja yksi koekutsukin on jo saatu. Kunhan vain kelit lämpiäisivät ja nokka lakkaisi vuotamasta niin innolla lähdemme taas metsään seikkailemaan.

1.3.17 Kevättä pukkaa

Niin sitä päästiin seuraavan vuoden puolelle. Itsekin olen tässä jo pari kuukautta ehtinyt totutella taas työelämään. Ihan ensimmäiseksi piti palautella mieleen kaikki salasanat, joita tietysti on melkoinen litania. Kun lisäksi useampi ohjelma vaatii salasanan vaihdon kuukauden välein, niin eipä nuo kovin hyvin koskaan pääse mieleen syöpymään muutenkaan. Ja toki ihan opetettavat asiasisällötkin olivat hiukan muistista kadoksissa mutta onneksi kiltit oppilaat ovat sietäneet opettajan sekoiluja. Rasmus on viihtynyt hyvin isänsä kanssa kotosalla tähän hiihtolomaviikkoon asti. Nyt Villekin palaa töihin ja ensi maanantaista eteenpäin isovanhemmat huolehtivat pikkumiehestä työpäivien ajan.

Joulun jälkeen tulikin koiratouhuihin äkkiseltään reippaasti lisää vauhtia. Välipäivinä sain puhelun, jossa tiedusteltiin, josko Gini olisi käytettävissä jalostukseen ja vieläpä hyvin nopealla aikataululla. Kyseinen morsianehdokas oli nimittäin jo tehnyt turhan reissun astutukseen eteläiseen Suomeen tuolta Oulun suunnalta mutta suunnitelma oli mennyt mönkään. Tyttönen oli juuri palaamassa takaisin pohjoiseen ja reitti vei sopivasti Keuruun ohi. Nopeasti tehtyjen selvitysten ja tietysti kasvattajan konsultoinnin jälkeen päädyttiin ainakin kokeilemaan, mitä pariskunta asiasta tuumaa. Niinpä Gilda-tyttönen omistajansa Sarin kanssa kurvasivat pihaamme ja noin tunnin kuluttua pieniä punaisia oli pantu alulle. Gini hoiti ensimmäisen astumisensa sujuvasti ja tuloksena syntyi eilen kaksi pientä tollerinalkua Maplefox-kenneliin. Seuraamme mielenkiinnolla, mitä näistä kahdesta tulokkaasta vielä kasvaa.

Kevättalvi on perinteisesti meillä agilitykilpailujen aikaa, kun mejäkausi ei ole vielä alkanut. Sekä Felixin että Ginin kanssa on startattu useissa kilpailuissa kevään mittaan. Molemmat ovat saaneet hyviä tuloksia, toki ihanneaikoihin ehtiminen kolmosluokassa on kummallakin haastavaa mutta ratavirheettömät suoritukset ovat jo hyvä alku. Ginin kohdalla alkaa kyllä hieman näkyä, että nuori ja hieman pehmeä koira on noussut vaikeisiin luokkiin kovin nopeasti. Tarkoituksena on nyt pääasiassa pitää Ginin kanssa radalla hauskaa, jotta vaativammat tehtävät ja radat eivät syö nuoren miehen motivaatiota ja vauhtia.

Ginin ja Teddyn viime vuoden menestys tuotti pojille myös tunnustusta Keuruun seudun kennelkerhon vuosikokouksessa helmikuun lopulla. Teddy sai nyt seitsemännen kerran Vuoden mejäkoira-palkinnon, jota kukaan ei ole onnistunut Teddyn uran aikana meiltä viemään, vaikka Keuruulta kyllä loistavia jälkikoiria löytyy. Eikä Teddyn uraa ainakaan vielä panna pakettiin. Vanhin punaturkki on ikäisekseen hyvässä kunnossa ja fysioterapian avulla on saatu apua myös silloin tällöin vaivanneeseen ontumiseen. Ihmehän se olisi, jos kymmenvuotiaalta ei mitään kolotuksia löytyisi, varsinkin kun koira ei ole elämäänsä juuri sohvanlämmittimenä kuluttanut vaan koestartteja eri lajeissa on takana melkoinen määrä. Gini-nuorukainen sen sijaan pokkasi vanhempien poikiemme jalanjäljissä Vuoden agilitykoiran pystin. Sama pytty on hyllyämme koristanut jo monta vuotta mutta aiemmin joko Teddyn tai Felixin ansiosta.

Kunhan kevät tästä vielä hieman lämpenee, alkaa taas jälkien jahtaaminen pitkin metsiä. Tavoitteena olisi saada Ginille ensimmäinen titteli nimen eteen ja siihenhän tarvittaisiin vielä kaksi ykköstulosta. Tietysti Teddykin lähtee kauteen kovin odotuksin. Syksyllä olisi tarkoitus olla puolustamassa tollerimestaruutta suomen kovimpien punaturkkien joukossa. Aivan uskomatonta olisi, jos sekä Teddy että Gini saavuttaisivat tarvittavat pisteet pm-mejään tai tollerimejään niin, että saisi startata kahdella koiralla jommassa kummassa. Tuo taitaa tosin olla vielä enemmän haaveunta kuin todellinen tavoite, mutta pitäähän unelmia olla!

21.12.16 Joulun odotusta

Kuten varmaan sivuilta on jo huomannutkin, olen saanut viimein jonkinlaista järkeä näihin päivitysongelmiin. Muutamia pulmia järjestelmässä edelleen on ja niitä joudun välillä kiertämään mutta pääasiassa sivujen ylläpitäjän avulla on nyt pahimmat ongelmat ratkaistu. Niinpä ehdin taas silloin tällöin tänne kuulumisia päivittämään.

Syksy ja alkutalvi on meidän koiraharrastuksissa ollut enimmäkseen agilitytäytteinen. Gini saavutti nopealla tahdilla vaadittavat nollatulokset kakkosluokasta ja nyt kaikki koiramme ovat kolmosluokkalaisia! Kun Gini ja Felix kisaavat samassa luokassa, olen käynyt parit kisat molemmilla yhtä aikaa. Haastetta riittää kun yrittää suunnitella ohjauskuvioita molemmille yhtä aikaa, varsinkin kun pojat ovat aika erilaisia ohjattavia. Ginin esteosaaminen erityisesti kontakteilla on aivan eri luokkaa kuin Felixin ja irtoaminenkin sujuu kovin eri tavoin. Lisäksi tietysti vauhdissa ja lähdössä pysymisessä on eroja, joten kyllä siinä rataantutustumisessa miettimistä on. Tulokset ovat kuitenkin olleet hienoja, kummallakin on tältä syksyltä jo yksi nollarata kolmosista sekä muutama oikein hyvä rata pienillä virheillä. Ville on nyt palannut taas Felixin ohjaajaksi ja suunnittelee myös kisaamista. Heillä kuitenkin yhteistyö toimii paremmin kuin minun ohjaamana, joten toivottavasti isännän hermo tällä kertaa kestää kisaratojen haasteita.

Elämäntahti on tässä muutenkin lähiaikoina muuttumassa, sillä oma töihinpaluu lähestyy. Joululoman jälkeen pitäisi jälleen astua remmiin ja palata koulumaailmaan. Ville jää pariksi kuukaudeksi kotiin vuorostaan hoitamaan Rasmusta ja hiihtoloman jälkeen pikkumies siirtyy päivisin isovanhempien hoitoon. Päiväkotiin Rasmus lähtee näillä näkymin vasta kesän jälkeen. Yllättävän hyvin on kaikki asiat vauvan tulon jälkeen järjestyneet, vaikka alku otettiin vähän poikkeavalla tavalla. Rasmus on varmaan maailman helpoin lapsi, joten olemme voineet jatkaa elämää lähes entiseen malliin. Nyt kun käveleminen alkaa sujua ja kaveri osaa avata kaikki ovet ja laatikot, vahdittavaa on tietysti enemmän. Gini on Rasmuksen ihan paras kaveri ja viihtyy hyvin karvattoman pennun seurassa. Teddy ei odotetusti suhtautunut muksuun ihan yhtä suopeasti vaan pitää sopivaa hajurakoa epäilyttävään tyyppiin. Felix rakastaisi kyllä mutta pölvästi kun on, ei tajua omaa kokoaan, vauhtiaan tai sijaintiaan suhteessa lapseen ja joutuu siksi rajoitetuksi. Rasmus kulkee sujuvasti mukana kisareissuilla ja treeneissä eikä vierasta vaikka välillä joutuukin treenikavereiden syliin. Saa nähdä, kunhan tuosta vähän kasvaa, että haluaako hän oman koiran vai onko täysin kyllästynyt kaikkeen koiriin liittyvään.


12.10.16 Pitkästä aikaa

Vihdoin ja viimein pääsin päivittämään tänne jotakin. Koko syksyn olen tapellut ongelmien kanssa, joko tietokone ei toimi, netti pätkii tai kotisivukoneen järjestelmä ei pelitä. Ihan muutaman kerran on meinannut lentää jorpakkoon koko kone. Aikaa koneella istumiseen kun on noin 15 minuuttia per päivä silloin kun Rasmus nukkuu päiväuniaan. Siinä ei juuri pinna kestä ylimääräisiä viivytyksiä.

Kerrottavaa kyllä riittää. Tärkeimpänä ja uusimpana tietenkin Ginin upea menestys niin agilityssä kuin taipumuskokeessakin. Pienimmällä punaturkilla on nyt takanaan kaikkiaan 6 agilitystarttia ja niillä on ehditty jo tienata menolippu kakkosluokkaan sekä sieltä kaksi hienoa vitostulosta, jotka kumpikin olisivat ilman ohjaajan sössimistä olleet nollia nekin. Kaikkein arvokkaimmaksi tulokseksi nostan omassa mielessäni kuitenkin nuo taipumuskokeet. Keväällä kun vielä olisin voinut vannoa, ettei Gini tule koskaan läpäisemään niitä. Varikset eivät kiinnostaneet pätkääkään, ei millään konstilla. Mutta kun homma sitten viimein aikoi toimia, se etenikin vauhdilla. Kesällä käytiin Vimpelissä kokeilemassa onneamme mutta homma kaatui heti alkuunsa hakuruudun ihaniin nartun hajuihin ja tuomarin tarjoamaan apuun heittovariksella, jota Gini ei syystä tai toisesta kestä ollenkaan. Lokakuun alussa oli vielä viimeinen mahdollisuus tänä kesänä yrittää uudelleen ja sinne lähdettiin täysin olemattomin odotuksin. Vahingosta viisastuneena tajusin tällä kertaa pyytää tuomaria olemaan puuttumatta koiran työhön ja heti homma lähti luistamaan paremmin. Pikkumiehen pääkoppakin oli tällä kertaa paremmin mukana ja ruudusta saatiin pienten alkuvaikeuksien jälkeen ylös neljä varista. Tuomari pyyti lähettämään koiran hakemaan viidettä, mutta Gini painui aina ruudun takalaidasta yli, liian kauaksi ja alkoi vähitellen puutua koko hommaan. Kun koira tuli tyhjänä takaisin, käskettiin minun kytkeä se kiinni ja olin ihan varma, että tämä oli tässä. Yllätyksekseni tuomari kehuikin Ginin reipasta työtä ja yrittämistä ja totesi tämän olleen riittävä näyttö jäljelle pääsemiseen. Kani sitten löytyikin heti ja tuomarin pienellä avulla melko reilun kokoinen pupu tuli ihan käteen asti, tokikin tollerimaiseen tyyliin oikaisten tien kautta eikä turhaan jälkeä pitkin takaisin. Nyt sitten tämä pitkä prosessi noutohommien kanssa on ohi ja saamme tyhjentää pakastimen variksista, jotka alkavat muutenkin olla siinä kunnossa, että ne pystyy itsekin löytämään ruudusta hajun perusteella. Noutohommia tuskin Ginin kanssa enää jatkamme, NOME ei ole meille se ykköslaji, vaan keskitymme jatkossa agilityyn ja mejään. Muutamat näyttelyt ehkä jossakin vaiheessa käymme, mutta enemmän kokeilumielessä.

Teddyn kesä on ollut vaihtelevaa menestystä mejärintamalla. Välillä ihan kelpo tuloksia, välillä aivan järjetöntä seikkailua muiden hajujen perässä. Viime kauden tulostykityksestä oli toki paha panna enää paremmaksi mutta harmittaa se kadonnut tasaisuus. Kauden kolmesta tärkeimmästä kokeesta kaksi onnistui kuitenkin mainiosti. Tammelan pohjoismainen joukkuemestaruuskoe meni Teddyn osalta upeasti, 48 pistettä hiukan epävarmalla suorituksella tuotti Suomen joukkueen parhaan ja koko kokeen kolmanneksi parhaan tuloksen. Joukkueen yhteistulos riitti jaettuihin pisteisiin Tanskan kanssa, jolloin varakoirien pisteet ratkaisivat mestaruuden. Harmittavasti Tanskan varakoira peittosi omamme ja joukkueemme sai tyytyä hopeaan. Hieno kokemus kuitenkin, jonka kruunasi tietysti myös oman koiran onnistuminen. Tollerimejään Teddy lähti puolustavana mestarina. Työskentely oli jälleen hiukan epävarman oloista, ehkä enemmän fyysisten pulmien kuin nenän vuoksi, mutta loppuun kuietnkin selvittiin hukatta. Juuri ennen kaatoa sellainen oli lähellä, mutta onneksi kokenut koira korjasi virheensä yhdellä kehoituksella. Makuut matkalla löytyivät ja ne merkattiin eikä kulmatyöskentelyssäkään suuria virheitä ollut. Mestaruustaistossa arvelin tuollaisen suorituksen riittävän suunnilleen sijoille 3-4, sen verran kovia koiria mukana oli. Palkintoja jaettaessa paljastui, että muillakin oli ollut metsässä pulmia, eikä tulostaso ollutkaan edellisvuosien tapaan aivan hurja. Kolmen koiran parhaimmisto oli tänä vuonna sama kuin viime vuonnakin, eli Teddy, Zico ja Neepu. Neepun tuloksen jälkeen jäljellä oli enää veljekset T ja Z. Melkein harmitti, että Teddy vei mestaruuden tänäkin vuonna jo kolmannen kerran, Zico kun on ollut toisena jo niin monesti että olisi kyllä ansainnut voiton. Pienet erot makuiden merkkauksessa ja katkotyöskentelyssä erottivat pojat toisistaan, Teddyn eduksi. Viimeinen ja ehkä se kaikkein tärkein koetus eli piirinmestaruuskoe menikin sitten aivan penkin alle. Teddy jäljesti ensimmäisen osuuden oikein hyvin mutta tien lähellä ollut katko aiheutti pulmia. Oppaan mukaan jälkeä tehdessä alueella oli pyörinyt ajokoira ja tuomarin näkemyksen mukaan myös marjastajia. Niitä jälkiä sitten seurailtiin tielle asti ja vaikka sieltä vielä palattiinkin jäljelle ja katko selvisi, keskittyminen oli jo mennyttä ja kaksi hukkaa otettiin melko nopeaan tahtiin. Varsin erikoisen muotoinen jälki aiheutti päävaivaa vielä lopussakin mutta kaadolle selvittiin kuitenkin. Kolmostuloksella ei tietty näissä karkeloissa juuri juhlita, joten SM-kisareissu jäi jälleen haaveeksi.

Paljon muitakin tuloksia on syksyn aikana tullut ja päivittelen niitä tänne sitä mukaa kun ehdin, ja jos kone suostuu toimimaan. Mejäilyt on nyt tältä kaudelta mejäilty ja alkutalvi ainakin kuluu agilityn parissa. Toiveena olisi saada Ginille menolippu kolmosluokkaan, jolloin päästäisiin kisaamaan samassa luokassa Felixin kanssa eikä tarvitsisi aina katsella eri kisoja. Toki tässä on tulollaan myös Rasmuksen 1-vuotissynttärit ja paljon muuta jännää mutta niistä lisää sitten myöhemmin.

28.6.16 Päivitysvaikeuksia

Kiroan tässä kaikki mahdolliset muutokset ja päivitykset alimpaan helvettiin. Tietokone tyrkyttää puolipakolla windows 10-päivitystä ja nämä uudet kotisivukoneen "hienot ja toimivat" komponenttisivut tekevät pelkän tekstin kirjoittamisesta yhtä tuskaa. Vanhoilla editorisivuilla sain muokattua nopeasti sivuista haluamani mutta nyt edes perustoiminnot eivät onnistu. Lisäksi sivusto on nyt niin raskas, että jos joudun pyyhkimään kirjoittamaani tekstiä, kone miettii kymmenen minuuttia, viitsisikö käskyä toteuttaa. Taulukoiden luominen onnistuu, mutta jos haluaa käyttää samaa taulukkopohjaa uudelleen toisella sivulla, se on tehtävä uudestaan alusta asti, koska kopioimistoimintoa ei ole olemassa. Tästä syystä mejätuloksissa ei nyt sitten jatkossa ole arvostelutaulukkoa liitteenä.

Mejätuloksia onkin tällä välin kertynyt kiitettävästi. Teddyllä on tänä kesänä takana jo viisi koestarttia ja Gini on ehtinyt jäljelle kolmesti. Ginin ensimmäinen voittajaluokan jälki jäi kesken, kun omaan kokeeseemme osui turhan vaikea sää. Aika olisi loppunut kesken ja koira oli jo aivan loppu sateessa ja tuulessa jäljestämisestä, joten keskeytin suorituksen itse, jotta pääsin kehumaan koiraa jo tehdystä työstä. Tärkein koetus eli katko ehdittiin kuitenkin suorittaa ihan mallikelpoisesti, joten nyt annan nuoren koiran vähän levätä ja yritämme uudelleen toivottavasti paremmassa kelissä. Teddy sen sijaan on kerännyt jo ihan komean listan ykköstuloksia mutta seuraavaksi onkin edessä se ehkä kesän jännittävin koe eli noutajien pohjoismainen joukkuemestaruuskoe Tammelassa. Toivottavasti tällä kertaa päästään vähän pidemmälle kuin edelliskerralla norjassa eikä jäljelle osu lampaita.

Ginin kanssa on mejän ohella panostettu myös agilityyn ja noutopuuhiin. Agilityssä työn alla on viimeiset keskeneräiset esteet eli keinu ja pujottelu. Tavoitteena on saada homma kuntoon syksyn kisoihin, jotta päästäisiin kokeilemaan kisaamista vaikkapa tollereiden agimestaruuskisoissa. Noutamispuuhatkin ovat nyt yhtäkkiä lähteneet sujumaan paremmin, liekö pikkupojan aikuistuminen vaikuttanut tähänkin. Ongelmanahan on ollut varisten kanssa se, ettei Gini ole nostanut lintuja spontaanisti, mutta nyt tämäkin sujuu kohtuullisesti. Vielä ollaan kaukana taipparivalmiudesta mutta ehkä toivoa vielä on. Vesityö ei ole ongelma eikä ohjaajasta irtoaminen haussa tai jäljellä, työskentelykestävyyttä ei ole päästy vielä testaamaan mutta eiköhän se siitä treenillä parane. Vielä kun saisin vuorokauteen muutaman lisätunnin, että ehtisi kaiken tekemään :)

Felix-parka on joutunut sijaiskärsijäksi tässä kroonisessa aikapulassa. Keskimmäinen punaturkki on päässyt vain satunnaisiin agilitytreeneihin ja muutamille pidemmille ulkoilulenkeille mukaan. Herra F onkin osoittanut marttyyrimäisesti mieltään kieltäytymällä aamuruuasta tai iltaulkoilusta takapihalla. Tästä syystä hän on nyt sitten saanut vähän ylimääräistä huomiota ja mielialakin on hiukan parantunut. Felixin jälkeläislista kasvoi toukokuun lopussa seitsemällä uudella tulokkaalla. Kuusi narttua ja yksi uros syntyivät Grosbeaks-kenneliin. Tammelan reissun yhteydessä poikkeamme myös Kirkkonummella tervehtimässä pienokaisia ennen kuin ne muuttavat uusiin koteihinsa.


25.5.16 Vauva- ja koira-arkea

Eipä meinaa tästä kotisivujen päivittämisestä tahdo mitään tulla. Rasmus pienine sormineen tykkäisi kovasti näperrellä tietokoneen näppäimistöä, joten vapaat hetket tähän puuhaan ovat varsin rajoitettuja.

Vauva-arki on lähtenyt sujumaan onneksemme hyvin, pojan unenlahjat takaavat riittävän levon ja ruokahalu sopivan kasvun. Puolen vuoden rajapyykki on jo ohitettu ja vaikka kasvu tietysti edelleen tulee hieman myöhässä, muu kehitys on ollut ikäkuukausien mukaista.

Koiraelämä jatkuu entiseen malliin. Agility ja mejä ovat palanneet ohjelmistoon ja Teddy sekä Gini ovat saaneet mainioita tuloksia erityisesti jälkimmäisen saralla. Voin onnitella itseäni kerrankin oikeasta päätöksestä, kun jätin Ginin viime kesänä vielä kasvamaan enkä väkisin yrittänyt jatkaa jäljestämistä selvästi keskenkasvuisella koiralla. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja nyt pikkupunaisen pääkoppakin kestää kokonaisen jäljen loppuun asti. Seurauksena Gini onkin saanut heti ensimmäisistä tämän kevään kokeista kaksi ykköstulosta ja sitä myöten menolipun voittajaluokkaan. Tarkoituksena olisi korkata voittaja Keuruun omassa kokeessa viikko ennen juhannusta, mutta osallistuminen ratkeaa vasta kun olen kokeillut, miten katkon selvittäminen pikkukaverilta sujuu.

Teddyn ja Ginin urakoidessa mejässä, Felix on saanut viettää rentoja kotikoiran päiviä. Muutaman kerran hän on kyllä päässyt isännän kanssa agilitytreeneihin mutta kisoja emme ole nyt kiertäneet. Jännityksellä odotamme myös Felixin kolmannen pentueen syntymää, laskettu aika on ihan käsillä ja viimeistään kesäkuun alussa pitäisi pienokaisia olla tuloillaan. Toivomme, että kaikki sujuu yhtä mutkattomasti kuin tähän astikin ja terveitä pikku tollereita olisi tuloksena.

Nyt kun kelit antavat mahdollisuuden, olemme myös jatkaneet viime syksynä kesken jäänyttä pihaprojektia. Osa laatoituksista, autotallin luiskat, patio ja paljon muuta on vielä työn alla. Onneksi innokkaat isovanhemmat ovat joutaneet välillä huolehtimaan Rasmuksesta, jotta ehdimme paneutua tähänkin asiaan. Toiveena olisi saada piha kuntoon pääosin tänä kesänä, vaikka varmasti puuhaa riittää jatkossakin


29.1.16 Pieniä ja suuria ihmeitä

Onpahan taas pitkä tauko päivityksissä, mutta tällä kertaa ainakin on hyvä syy. Koko syksyn ja alkutalven suunnitelmat menivät kertaheitolla uusiksi, kun raskaus ei sujunutkaan suunnitellusti. Laskettu aikahan oli vasta tammikuun puolivälissä, mutta ultraäänikontrolleissa huomattiin, ettei maha-asukki kasva aivan normaalisti. Syyksi paljastui istukan vajaatoiminta ja siksi jouduimme valvontaan Kuopioon jo lokakuun lopussa. Aluksi tilanne näytti hälyttävältä ja jouduimme varautumaan hyvin aikaiseen syntymään, mutta onneksi pikkuinen pärjäili yksiössään aina marraskuun 19. päivään asti. Tarkan valvonnan ansiosta syntymähetki osattiin ajoittaa oikein ja niin pieni poikavauva syntyi tasan kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa. Ymmärrettävästi pikkumies ei yltänyt normaaleihin syntymäpainoihin vaan mittautti vaa'alla vain 1350g. Alhaista painoa lukuunottamatta kaikki oli kuitenkin kunnossa ja reilun kuukauden sairaalassa olon jälkeen saimme pojan kotiin juuri ennen joulua. Muutama viikko tässä on nyt ehditty harjoitella perhe-elämää ja vähitellen arkirutiinit alkavat muotoutua. Pienokainen on onneksi perinyt isältään rauhallisen luonteen ja hyvät unenlahjat, joten emme ole joutuneet vielä kovin koville tulokkaan kanssa. Ristiäisetkin ehdittiin jo pitää ja nyt miehellä on nimi, jolla kutsua: Rasmus Aleksi Koto.

Vauvasta huolimatta olemme yrittäneet jatkaa koiraharrastuksia entiseen tapaan. Ville ja Felix ovat kunnostautuneet agilityradoilla ja ehtineet hankkimaan jo kolme nollatulosta kakkosluokasta. Valitettavasti viimeisin niistä ei riittänyt nostamaan koirakkoa kolmosiin, sillä sijoitus jäi neljänneksi eikä riittänyt LUVAan mutta meno on ollut joka radalla sen näköistä, ettei viimeistä nousunollaa tarvitse enää pitkään odotella. Felixille on suunniteltu myös parikin astutusta, mutta niistä tarkemmin vasta niiden toteuduttua.

Vanhemmat uutiset löytyvät jatkossa täältä