Uutiset

26.1.18 Pienokaisia

Tänä aamuna saatiin ihania uutisia Tammelan suunnalta. Ginin kolmas pentue syntyi viime yönä! Kaikkiaan kuusi palleroa sieltä pyörähti, 4 narttua ja 2 urosta. Pentueen emä Stella eli Novamian Milky Moonstone oli hoitanut homman kunnialla loppuun itse vaikka kyseessä on tyttösen ensimmäinen pentue. Täytyykin varmaan varata kalenteriin aikaa, jotta päästään jossakin välissä hellimään pentusia, vaikka siinä pieni pentukuumeen riski onkin :) Noin viikkoa aiemmin myös Felixistä tuli ensimmäisen kerran isoisä kun Minku-tyttärensä sai ensimmäiset jälkeläisensä. Niin ne vaan noiden meidän poikien geenit jatkavat seuraavissa sukupolvissa, toivottavasti menestyksekkäästi ja erityisen terveinä. Myös Teddylle tuli loppusyksystä jalostuskysely vuosien tauon jälkeen. Kun tällä elämäni koiralla ei jälkeläisiä ole, oli houkutus tietysti suuri mutta ikävä kyllä tälläkin kertaa päädyttiin pitkän pohdinnan jälkeen kieltäytymään kunniasta.

Ensi kevään koiraharrastussuunnitelmat on pantu alulle, vaikka mitään ei tietysti ole päätetty lopullisesti. Mejäilyä varmasti jatketaan samaan tapaan kuin ennenkin. Gini jatkaa Villen ohjauksessa ja toiveissa olisi tulevana kesänä saavuttaa riittävät karsintapisteet joko tollerimestaruuteen tai piirinmestaruuteen. Kummatkin kokeet ovat kyllä niin kovatasoisia, että niihin pääseminen vaatii nuoremmalta punaiselta melkoisia onnistumisia. Teddyn kanssa edetään päivä kerrallaan, kokeita ensi kesäksi otetaan melko varmasti vähemmän kuin aiemmin. Piirinmestaruuskokeeseen olisi tietysti varma paikka viime vuoden mestarina mutta kun koiralla on ikää jo yli kymmenen vuotta niin suunnitelmat voivat muuttua nopeastikin. Vanhan herran terveys ja kunto määrittävät pitkälti sen, mitä ensi kesänä tehdään.

Gini sai heti tämän vuoden ensimmäisissä agilitykisoissa SM-nollat täyteen, joten nyt pohditaan, lähdetäänkö SM-kisoihin onneamme koettamaan. Samalle viikonlopulle osuisi oman kerhon mejäkoe, jota ollaan oltu joka vuosi järjestelemässä ja johon tietysti itsekin olisimme halunneet osallistua. Toisaalta koskaan ennen emme ole voineet edes haaveilla SM-paikan saavuttamisesta, joten varmasti tuokin olisi ainutkertainen kokemus. Päätös jääköön myöhemmälle kun nähdään, miten mejäkausi lähtee käyntiin. Felix kilpailee vielä ehkä tämän kesän agilityssä, mutta eläkeikä alkaa häämöttää kun ikää kertyy. A-esteen kontaktiongelmaa ei ole saatu korjattua, joten Felix kisaa lähinnä huvin vuoksi ja pääosin hyppyradoilla. Ville kerää samalla kokemusta ja osaamista, jota voi ehkä tulevaisuudessa hyödyntää jonkin toisen koiran kanssa.

8.1.18 Toteutuneita unelmia

Yksi tiivis koiraharrastusvuosi on jälleen takana ja vaikka uuttakin kerrottavaa olisi vaikka kuinka, on ehkä paikallaan vetää yhteen vuosi 2017. Vuosi oli varsinaista tulosten ilotulitusta ja mukaan mahtui suuri joukko pitkään mielen taka-alalla muhineita unelmia, joita ei koskaan oikein kehdannut sanoa ääneen.

Teddy-veteraanin kesä kaikkine upeine saavutuksineen oli enemmän kuin olisin osannut vanhalta herralta ikinä odottaa. Kuin kirsikkana kakun päälle tuli vielä Ilmajoen SM-koe. Karsinnassa Teddy teki mielestäni yhden elämänsä parhaista suorituksista, joka palkittiin karsinnan kolmossijalla ja finaalipaikalla. Vaikka itse finaalissa mitali jäikin parin pisteen päähän, oli finaalin neljäs sija upea suoritus kokeneelta koiralta.

Ginin saavutuksista eniten arvostan ehdottomasti syksyllä saavutettua agility-sertiä. Jazzin, Teddyn ja Felixin kanssa sellaista on metsästetty monta vuotta ja jotenkin itseltä jo usko loppui, että sellaiseen edes kykenisimme. Niin vain pikkupunainen sertin kuitenkin nappasi. Toki tuossakin oli tähdet kohdillaan ja onni suosi tällä kertaa meitä, mutta saavutus se on silti. Lisäksi Gini keräsi lähes kaikki SM-nollat viime vuoden puolella, viimeinenkin saatiin hankittua heti vuoden vaihduttua, joten lisää unelmia toteutunee jo ensi kesänä jos SM-kisoissa startataan.

Alkaneen vuoden tavoitteita en tällaisen menestysvuoden jälkeen edes aio ruveta pohtimaan. Otetaan vastaan se mitä tulee ja mennään päivä kerrallaan. Monenlaista uutista tulevalle vuodelle olisi, mutta taaperon sormet hapuilevat tietokoneen näppäimiä liian innokkaasti ja lienee aika siirtyä iltapuuhiin.

11.9.17 Veteraani vauhdissa

Syksy on täällä. Meille se tarkoittaa sieniretkiä, pihan valmistelua talveen, töihin paluuta ja tietenkin mejäkauden huipennusta. Elokuun alussa Rasmus siirtyi kotihoidosta päivähoitoon, Seipon päiväkodin Nuppujen ryhmään. Vanhemmat taisivat jännittää hoitopaikkaan siirtymistä enemmän kuin jälkikasvu, sillä Rasmus otti uuden tilanteen haltuun kuten aina ennenkin, rennosti. Vaikka pikkumies ei ole aiemmin juuri muita lapsia tavannut, hän sopeutui joukkoon nopeasti ja ilman ongelmia. Tällaisissa tilanteissa on ihanaa, kun lapsi ei vierasta eikä ole millään tavoin ujo tai arka. Käytännössä kaikki aamut ovat sujuneet ilman itkuja eivätkä edes perinteiset päiväkotipöpöt ole meille löytäneet. Koko muu perhe isovanhempia myöten on kyllä saanut osansa syksyn taudeista mutta Rasmus vain porskuttaa.

Koiraharrastusten osalta syksy on aina varattu pääasiassa jäljestykseen. Novascotiannoutajien rotumestaruus elokuun alussa aloittaa aina arvokokeet ja pian sen jälkeen seuraa Keski-Suomen piirinmestaruuskoe. Teddyn paikka Tollerimejän mestaruusluokassa oli tietysti selvä edellisvuoden mestaruuden takia ja pm-kokeen karsintapisteet saatiin kasaan jo aikaisin keväällä, joten veteraanin vuoksi ei tarvinnut jännittää. Ginillä sen sijaan tilanne oli molempien kokeiden suhteen auki viimeiseen mahdolliseen päivään asti. Ikävä kyllä nuoremman punanenän kohtalona oli jäädä Tollerimestaruudessa toiselle varasijalle. Pm-kokeen karsinta meni vieläkin tiukemmalle, Gini jäi kokeen ulkopuolelle tasapistein viimeisen mukaan päässeen koirakon kanssa eikä kolikonheitossa käynyt tuuri.

Tollerimestaruus ratkottiin jälleen Virroilla. Mestaruuden paras kolmikko oli jo kolmatta vuotta peräkkäin sama: veljekset Teddy ja Zico sekä näiden siskonpoika Neepu. Teddyllä on taskussa jo kolme mestaruutta mutta Zico ja Neepu jahtasivat kumpikin ensimmäistään. Varsinkin Zico on ollut mestaruusluokan kestomenestyjä, jota itse mestaruus on vältellyt jo useita vuosia. Uskoisin, että lähes jokainen paikallaolija, itseni mukaanlukien, hiljaisesti toivoi Zicolle voittoa. Kun palkintojenjaossa jäljellä olivat enää Zico ja Teddy, koko sali hiljeni. Olen ollut mukana monissa arvokokeissa mutta sellaista tunnelmaa ja aplodien määrää, joka Zicon voitosta lopulta aiheutui, en muista kokeneeni missään. Tippa oli linssissä monella muullakin kuin ohjaajalla itsellään kun Janne ja Zico viimein saivat palkinnon vuosien työstä. Tällä kertaa piste-erokin oli selvä, Zico vei voiton 49 pisteellä ja Teddy saalisti kasaan vain 46 pojoa. Mestaruuden ulkopuolisen VOI-luokan voittaja oli myös melkoinen yllätys, Gini-pikkuinen nappasi parhaat pisteet monien muiden kovien koirien joukossa. Tuskin paremmin olisi voinut syksyn arvokoeurakka siis alkaa.

Oma kennelkerhomme oli tänä vuonna vastuussa Keski-Suomen piirinmestaruuskokeen järjestelyistä. Mestaruuden ohella kokeessa oli kaksi muutakin tuomariryhmää ja kun ilmoittautuneissa koirakoissa oli vain yksi AVO-koirakko, jouduimme ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset maastot ja vielä viimeisellä viikolla käveltiin pari uuttakin jälkeä koetta varten. Onneksi vara-maastojakin riitti, sillä vielä jälkiä tehdessä yksi pm-ryhmän jälki jouduttiin vaihtamaan hakkuiden takia toiseen. Lauantaina taivaalta tuli vettä riittämiin, ja sunnuntainakin muutama kuuronpoikanen kasteli osallistujia, joten olosuhteet olivat koirille haastavat. Osalle jäljistä olivat hirvet löytäneet ja kanalintuja pöllähteli lentoon myös. Kaikesta huolimatta kokeneet pm-ryhmän koirat tekivät upeita tuloksia. Neljäs ja kolmas sija irtosivat 48 pisteellä ja sen jälkeen olivatkin jäljellä enää Teddy ja karkeakarvainen mäyräkoira Hippu. Itselläni oli onni olla noilla kummallakin jäljellä mukana, Teddyllä tietty narun päässä ja Hipulle oppaana, joten tiesin, että kisa on tiukka ja tuomarilla on riittänyt pohdittavaa mestaria valitessa. Ylituomari Heikki Pirhonenkin myönsi, että viimeisen suorituksen jälkeen oli pitänyt istua alas asiaa miettimään, mutta lopulta valinta oli kuitenkin ollut selkeä; hopealle jäänyt koira teki yhden ylimääräisen lenkin yhdellä kulmalla. Tässä kohtaa itse jo tiesin, miten kävi: Teddy voitti piirinmestaruuden kolmannen kerran urallaan!

Mejäkausi 2017 on siis veteraani-ikään ehtineeltä Teddyltä ollut jo nyt upean menestyksekäs. Ainakin kaksi koetta on kuitenkin vielä edessä, sillä pisteemme riittivät myös noutajien avoimeen mestaruuteen ja tietysti pm-kulta avasi paikan SM-kokeeseen Ilmajoelle. Teddy on päässyt kaksi kertaa aiemmin SM-karsintaan mutta kummallakaan kerralle emme ole ihan parastamme pystyneet siellä tekemään. Toivottavasti tällä kertaa meillä olisi tuurit matkassa.

Elokuussa ehdittiin käydä myös yhdessä ryhmänäyttelyssä Seinäjoella. Gini oli ilmoitettu käyttöluokkaan ja Teddy veteraaneihin. Teddy täytti heinäkuun lopulla 10 vuotta, joten vanhus pääsi mukaan ilmaiseksi. Edellisestä kehäesiintymisestä oli vanhalla herralla ehtinyt vierähtää yli seitsemän vuotta, joten oli hauska kokeilla, mitä veteraanille nykyisin sanotaan. Gini oli heikossa karvassa, mutta sai siitä huolimatta hyvän arvostelun ja kehuja esiintymisestä, siitä kiitos Koivulan Tiinalle, joka antoi meille hyödyllisiä vinkkejä Tollerimejän väliajalla. Teddy sen sijaan antoi palaa innolla kun kerrankin mukaan pääsi. Vaikka vanhus on aina inhonnut esiintymistä, tällä kertaa näytti kuin toinen olisi jopa nauttinut. Tuomari ei ollut uskoa korviaan kysyttyään Teddyn ikää, ja eihän tuosta kovin helposti kymppivuotias tulekaan mieleen. Saimme komean arvostelun ja kaiken lisäksi sekä ROP että VET-ROP-ruusukkeet. Tähän taitaa olla hyvä päättää vanhuksen näyttelyura, ellei sitten joskus vielä ilmainen startti houkuttele.

28.6.17 FI JVA!!!!!

Vaikka säätilasta ei ihan äkkiä uskoisi, sitä ollaan jo reippaasti kesäloman puolella. Koko kevät on ollut viileä, tai suorastaan kylmä eikä helteistä ole vielä tietoakaan. Koiraharrastuksia kylmä keli ei tietysti haittaa mutta lomalaista se vähän masentaa. Ville piti kolmen viikon lomansa heti kesäkuun alussa, joten hän ei päässyt nauttimaan rantakeleistä. En tosin tiedä pääsikö hän edes paljon lomailemaan, rakensimme nimittäin viikot pihaan patiota ja viikonloput rehkimme pääosin mejäkokeissa.

Ginin ja Teddyn kesän aloitus on ollut kaikin puolin mahtava! Teddy on aloittanut jäljestyskauden rytinällä ja kerännyt jo kasaan sellaisen pistesaaliin, että paikka pm-kokeessa pitäisi olla selviö ja jopa noutajien mestaruuteen meillä on hyvät mahdollisuudet. Rotumestaruuteen Teddy tietysti pääsee puolustavana mestarina. Muutenkin vanhin herra on ikäisekseen hyvässä vedossa, kroppa toimii paremmin kuin vuosiin ja mieliala on korkealla. Häntä heiluen touhutaan mukana kaikessa mihin vain mukaan pääsee.

Gini on myös kunnostautunut mejäkokeissa. Heti kevään ensimmäisestä kokeesta tuli ykkönen ja pian perään toinen, joten nuorta herraa sopii nyt tituleerata jälkivalioksi! Teimme Ginin kohdalla ohjaajan vaihdoksen ja jatkossa jälkinarun perässä roikkuukin Ville. Syystä tai toisesta Gini tuntuu jäljestävän paremmin isännän kanssa, joten kokeillaan nyt näin. Ehkä ikä ja kokemus tuovat varmuutta sen verran, että jossakin vaiheessa saan taas koirani takaisin ;) Ville tietysti nauttii tilanteesta, kun hänkin pitkästä aikaa pääsee ohjaamaan koiraa. Ginin valioituminen ei olisi voinut osua paremmalle päivämäärälle, sillä edellisyönä syntyivät Toihan On-kenneliin Ginin ja Huldan yhdeksän pientä pentua. Gini siis järjesti pienille sopivasti syntymäpäivälahjan. Valitettavasti yksi pennuista oli kovin pieni eikä jaksanut taistella kuin pari päivää mutta muut kahdeksan kasvavat vauhdilla ja lähentelevät jo viiden viikon ikää. Tarkoitus olisi käydä katsomassa pentuja vielä ennen luovutusikää, joten onneksi kaikille on jo hyvät kodit tiedossa. Muuten saattaisi pian pentukuume iskeä.

20.4.17 Flunssaista touhua

Näköjään sitä tarvitaan sairausloma, jotta saan kotisivuja päivitettyä :) Meillä jyllää tehokas flunssa-kuume-yhdistelmä, joka kaatoi petiin ensin minun vanhempani, sitten Villen ja nyt viimeisenä uhrina sitten minut. Ainoa, joka tässä taloudessa edelleen porskuttaa terveenä on tuo kuulemma kovin infektioherkkä keskoslapsi, johon ei tunnu tarttuvan mikään pöpö :) Toisaalta, jos on pakko jonkun sairastaa niin ehkä mieluummin näin päin.

Nelijalkaiset eivät paljon isäntäväen sairastelusta piittaa. Onneksi kuumeilu iski juuri sopivasti ennen mejäkauden alkua, eikä muitakaan kisoja osunut juuri tähän taudin ajalle. Pääsiäisen alkajaisiksi kävimme kahden nuorimman kanssa agikisoissa Jyväskylässä. Felixillä on meneillään kontaktien korjausprosessi, joten Ville starttasi vain kahdelle hyppyradalle. Itse kokeilin ensimmäistä kertaa Ginillä neljän radan kisaa. Arvelin, ettei nuori poika vielä jaksa keskittyä kolmea rataa enempää mutta niin vain Gini nykäisi neljä ihan kunnollista suoritusta. Kolmannelle radalle lähtiessä kierrokset nousivat hiukan liikaa ja keinun jarrutus unohtui, joten uusin sen ja siitä hylky. Kumpikin koirista onnistui kuitenkin saamaan kisoista yhden nollatuloksen ja molemmat ehtivät hienosti ihanneaikoihin. Varsinkin Ginin nopeus on kasvanut harjoittelun myötä ja nyt etenemät ovat jo yli neljä metriä sekunnissa. Paljon on vielä kehitettävää mutta hyvältä näyttää jo nyt.

Gini on kunnostautunut myös jalostusrintamalla. Gildan kaksi pentua ovat jo luovutusikäisiä ja kasvattajansa mukaan varsinaisia hurmureita kumpikin. Molemmat on jo rekisteröity ja eläinlääkärin toimesta terveiksi todettu. Näille kahdelle on toivottavasti tulossa myös pienempiä sisaruksia toukokuun loppupuolella. Ginillä kävi noin kuukausi sitten kylässä ihastuttava Hulda-neiti emäntänsä Kristan kanssa ja pian selviää, onko rakkauden hedelmiä tulossa. Ainakin astutukset olivat erittäin helppoja ja nopeita, siinä ei montaa minuuttia hurahtanut ennen kuin päästiin tositoimiin. Toivomme tietenkin montaa hienoa ja tervettä pikkuista syntyväksi mutta odotellaan nyt ensin rauhassa ultran tuloksia.

Jäljestyskausi on taas ihan ovella. Ensimmäiset ilmoittautumiset ovat lähteneet ja yksi koekutsukin on jo saatu. Kunhan vain kelit lämpiäisivät ja nokka lakkaisi vuotamasta niin innolla lähdemme taas metsään seikkailemaan.

1.3.17 Kevättä pukkaa

Niin sitä päästiin seuraavan vuoden puolelle. Itsekin olen tässä jo pari kuukautta ehtinyt totutella taas työelämään. Ihan ensimmäiseksi piti palautella mieleen kaikki salasanat, joita tietysti on melkoinen litania. Kun lisäksi useampi ohjelma vaatii salasanan vaihdon kuukauden välein, niin eipä nuo kovin hyvin koskaan pääse mieleen syöpymään muutenkaan. Ja toki ihan opetettavat asiasisällötkin olivat hiukan muistista kadoksissa mutta onneksi kiltit oppilaat ovat sietäneet opettajan sekoiluja. Rasmus on viihtynyt hyvin isänsä kanssa kotosalla tähän hiihtolomaviikkoon asti. Nyt Villekin palaa töihin ja ensi maanantaista eteenpäin isovanhemmat huolehtivat pikkumiehestä työpäivien ajan.

Joulun jälkeen tulikin koiratouhuihin äkkiseltään reippaasti lisää vauhtia. Välipäivinä sain puhelun, jossa tiedusteltiin, josko Gini olisi käytettävissä jalostukseen ja vieläpä hyvin nopealla aikataululla. Kyseinen morsianehdokas oli nimittäin jo tehnyt turhan reissun astutukseen eteläiseen Suomeen tuolta Oulun suunnalta mutta suunnitelma oli mennyt mönkään. Tyttönen oli juuri palaamassa takaisin pohjoiseen ja reitti vei sopivasti Keuruun ohi. Nopeasti tehtyjen selvitysten ja tietysti kasvattajan konsultoinnin jälkeen päädyttiin ainakin kokeilemaan, mitä pariskunta asiasta tuumaa. Niinpä Gilda-tyttönen omistajansa Sarin kanssa kurvasivat pihaamme ja noin tunnin kuluttua pieniä punaisia oli pantu alulle. Gini hoiti ensimmäisen astumisensa sujuvasti ja tuloksena syntyi eilen kaksi pientä tollerinalkua Maplefox-kenneliin. Seuraamme mielenkiinnolla, mitä näistä kahdesta tulokkaasta vielä kasvaa.

Kevättalvi on perinteisesti meillä agilitykilpailujen aikaa, kun mejäkausi ei ole vielä alkanut. Sekä Felixin että Ginin kanssa on startattu useissa kilpailuissa kevään mittaan. Molemmat ovat saaneet hyviä tuloksia, toki ihanneaikoihin ehtiminen kolmosluokassa on kummallakin haastavaa mutta ratavirheettömät suoritukset ovat jo hyvä alku. Ginin kohdalla alkaa kyllä hieman näkyä, että nuori ja hieman pehmeä koira on noussut vaikeisiin luokkiin kovin nopeasti. Tarkoituksena on nyt pääasiassa pitää Ginin kanssa radalla hauskaa, jotta vaativammat tehtävät ja radat eivät syö nuoren miehen motivaatiota ja vauhtia.

Ginin ja Teddyn viime vuoden menestys tuotti pojille myös tunnustusta Keuruun seudun kennelkerhon vuosikokouksessa helmikuun lopulla. Teddy sai nyt seitsemännen kerran Vuoden mejäkoira-palkinnon, jota kukaan ei ole onnistunut Teddyn uran aikana meiltä viemään, vaikka Keuruulta kyllä loistavia jälkikoiria löytyy. Eikä Teddyn uraa ainakaan vielä panna pakettiin. Vanhin punaturkki on ikäisekseen hyvässä kunnossa ja fysioterapian avulla on saatu apua myös silloin tällöin vaivanneeseen ontumiseen. Ihmehän se olisi, jos kymmenvuotiaalta ei mitään kolotuksia löytyisi, varsinkin kun koira ei ole elämäänsä juuri sohvanlämmittimenä kuluttanut vaan koestartteja eri lajeissa on takana melkoinen määrä. Gini-nuorukainen sen sijaan pokkasi vanhempien poikiemme jalanjäljissä Vuoden agilitykoiran pystin. Sama pytty on hyllyämme koristanut jo monta vuotta mutta aiemmin joko Teddyn tai Felixin ansiosta.

Kunhan kevät tästä vielä hieman lämpenee, alkaa taas jälkien jahtaaminen pitkin metsiä. Tavoitteena olisi saada Ginille ensimmäinen titteli nimen eteen ja siihenhän tarvittaisiin vielä kaksi ykköstulosta. Tietysti Teddykin lähtee kauteen kovin odotuksin. Syksyllä olisi tarkoitus olla puolustamassa tollerimestaruutta suomen kovimpien punaturkkien joukossa. Aivan uskomatonta olisi, jos sekä Teddy että Gini saavuttaisivat tarvittavat pisteet pm-mejään tai tollerimejään niin, että saisi startata kahdella koiralla jommassa kummassa. Tuo taitaa tosin olla vielä enemmän haaveunta kuin todellinen tavoite, mutta pitäähän unelmia olla!


Vanhemmat uutiset löytyvät jatkossa täältä